Kangastus 38

Kjell Westö: Kangastus 38

Westöllä on kyky elävöittää menneet aikakaudet, ja mikä jännittävintä, sijoittaa tapahtumat tuttuihin Helsingin maisemiin. Vuoden 1938 Helsingissä Olympiastadion on vasta valmistunut ja Mannerheimintie on vielä nimeltään Heikinkatu. Stockmann ja Kluuvikadun Fazer ovat jo paikoillaan. Westö on ripotellut mukaan myös muutamia tosielämän hahmoja, kuten Tukholman erikoilähettiläs Paasikiven, Ansa Ikosen ja vielä tuntemattoman Tove Janssonin. Tällaiset (lähi-)historialliset teokset ovat ehdottomia suosikkejani!

Vuonna 1938 teoksen kaksi päähenkilöä, konttoristi Matilda Wiik ja asianajaja Claes Thune edustavat Suomen senhetkisen historiallisen vaiheen eri puolia. Kostoa hautova Wiik muistaa yhä kokemansa vääryydet nuorena punavankina valkoisten rangaistusleirillä vain parikymmentä vuotta aiemmin. Thune taas seuraa huolestuneena kansallissosialistien ja Hitlerin toimia Euroopassa. Rotuopin vaikutukset näkyvät jo Suomessakin, jossa Thunen juutalaisystävän sukulaispojan voittosuoritus juoksukilpailussa vaihdetaan tulosluetteloon neljänneksi sijaksi.

Elävän ajankuvan lisäksi teosta vie eteenpäin Wiikin hiljalleen toteuttama kostosuunnitelma. Hän tunnistaa leirillä häntä raiskanneen, Kapteeniksi kutsumansa miehen Thunen herrasmieskerhon jäsenien joukosta. Kerhon jäsenet esitellään lukijalle, mutta vasta teoksen epilogissa Kapteenin identiteetti paljastuu. Westö rakentaakin tätä juonta kuin dekkaria, jossa lukijaa ohjataan epäilemään yhtä, mutta samalla tiputellaan puolihuolimattomasti vihjeitä myös toisesta. Pidin tästä ratkaisusta - etenkin kun älysin oikean pahiksen ennen paljastusta!

Tykästyin romaaniin, vaikka se jättikin sekä lukijansa että hahmonsa vailla toivoa seuraavana vuonna alkavan toisen maailmansodan partaalle.