sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Pajtim Statovcin esikoisromaanista Kissani Jugoslavia (2014) tuli paikoitellen mieleen Téa Obrehtin Tiikerin vaimo (2011), esikoisteos sekin. Kumpikin sijoittuu osin entisen Jugoslavian alueelle ja molemmissa eläimet (vieläpä kissaeläimet) tuntuvat edustavan jotain itseään suurempaa. Teoksia yhdistää myös jakautuminen eri aikatasoihin.

Kissani Jugoslaviassa vuorottelevat äidin ja pojan tarinat. Äiti elää 1980-luvun Jugoslaviassa ja tulee siellä perinteisin albaanimenoin naitetuksi komealle miehelle, joka paljastuu julmaksi ja perinteisiin arvoihin takertuvaksi. Miehen vankka usko oman kansan paremmuuteen verrattuna Jugoslavian muihin kansoihin selittää hyvin, miksi valtio hajosi yhä pieneneviin osiin Titon kuoltua. Titon kuoleman jälkeen albaanit joutuvat ahtaalle serbien noustessa valtaan Pristinassa, jolloin nuori perhe joutuu jättämään maan ja muuttamaan kylmään ja pimeään Suomeen. Täällä itsetuntoinen ja uskonnollinen mutta kielipuoli mies on ahtaalla, mikä väistämättä heijastuu nöyrään vaimoon ja perheen viiteen lapseen, joille uudesta kotimaasta pian tulee ainoa kotimaa.

Poika Bekim kasvaa suomalaiseksi, mutta saa silti kokea ulkopuolisuutta ja ennakkoluuloja. Poikaystäväksikin valikoituu kissa, joka kohtelee Bekimiä välinpitämättömästi ja suorastaan ilkeästi. Bekim kuitenkin näkee kissoissa jotain suloista ja suojeltavaa, toisin kuin ihmiset Jugoslaviassa, jossa kissaa tunnutaan pitävän rotan kaltaisena tuholaisena ja pahana enteenä. Käärmeitä poika sen sijaan on lapsena pelännyt painajaisissaan. Aikuisena hän hankkii sellaisen lemmikikseen, mutta yhteiselo ei taida lopulta toimiakaan. Eläinten symboliset roolit jäävät melko löyhiksi, mutta jonkinlaista isän tai vanhan kotimaan viittaakin kai voisi nähdä käärmeelle sovitettavan. Kissa kirjan nimestä huolimatta näyttäytyy mielestäni enemmän henkilöidensä uutena kotimaana huonoine ja hyvine puolineen.

Kissani Jugoslavia on mielenkiintoinen avaus Statovcilta ja Balkanin alueen lähihistoria ansaitsee tulla kuvatuksi myös suomalaisessa kirjallisuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti